keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Turun puretut talot

Turussa vietetään Suomalaisen elokuvan festareita 6.-9.4.2011. Festarit ovat osa kulttuuripääkaupunkivuotta. Mielenkiintoinen ensi-ilta on Jouko Aaltosen ohjaama Taistelu Turusta..

Elokuva kertoo kahdesta Turusta, menneestä ja nykyisestä. Millainen oli se Turku, joka katosi kun kaupunkikuva modernisoitui ja vanhaa revittiin? Miten nuoret tänä päivänä yrittävät ottaa kaupunkitilaa haltuun valtaamalla taloja?

Turun keskustan vanha rakennuskanta on purettu suurelta osin 1950–70-lukujen modernisaation innossa. Moderni arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelunäkemys on saanut paljon tuhoa aikaan, muaallakin kuin Turussa. Turussa puretaan vanhoja rakennuksia surutta edelleen, tuore esimerkki on ns. Wikeström & Krogiuksen huvila Koulukadulla.

Aiheesta on julkaistu myös kirja, Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentin Rauno Lahtisen marraskuussa ilmestynyt "Turun puretut talot". Kirja kertoo Turun purkuaallon etenemisestä 1950-luvulta 1980-luvulle. Kirja kuvaa Turun vanhoja katunäkymiä ja kertoo esim. miten hotelli Phoenix, Lindblomin talo, Hamburger Börs ja monet muut turkulaisten muistoissa elävät upeat rakennukset saivat purkutuomion.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Berliinin julkinen liikenne

Raiteilla pääsee Berliinissä lähes kotiovelle. Julkinen liikenne on Berliinissä sympaattinen ja helppokäyttöinen. Liikenneverkosto on laaja, opasteet ovat selkeät ja linjat oppii nopeasti. Kaupungin laidalta toiselle matkustaminen on helppoa. Alle puolet berliiniläisistä omistaa auton.

Berliinin julkinen liikenne perustuu kolmeen kulkuvälineeseen: Länsi-Berliinissä on metroverkosto, tai oikeastaan kannen alla kulkeva pikaraitiovaunu (U-bahn), osittain se kulkee maan pinnalla. Kantakaupungin ympäri ja pidemmillä matkoilla kulkee paikallisjuna (S-bahn).

Itä-Berliinissä on DDR:n aikana rakennettu raitiolinjaverkosto (Tram tai Strassenbahn)), joka on modernisoitu. Kokeilin ratikkalinjaa 6, joka kulki Marzahnin lähiöön. Linja kulkee koko asuinalueen läpi, pysäkkejä on tiheästi, raitovaunut kulkevat myös öisin. Myös polkupyörille on oma tilansa. Aivan mahtavaa!

Marzhanin lähiö on DDR:n aikana vuosina 1976-79 rakennettu asuinalue, jossa asuu 62.000 ihmistä. Marzhanin rakennukset on kunnostettu ja alue vaikutti viihtyisältä paikalta asua. 70% berliiniläisistä asuu esikaupunkilähiöissä, joten niistä myös taidetaan pitää.

Valokuvassa raitiovaunu M6 Marzhanissa.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Talonvaltaajien Berliini

Hiihtoloma vierähti perhelomalla Berliinissä. Edellisen kerran vierailin kaupungissa vuoden 1990 keväällä, muutama kuukausi muurin murtumisen jälkeen. Mieleen on jäänyt kävelyretki koksin ja trabantin tuoksuisessa Itä-Berliinissä, Friedrichscheinin ja Prenzlauer Bergin nuhjuisissa kaupunginosissa.

Muurien avauduttua Berliinin itäisestä kantakaupungista tuli nopeasti talonvaltaajien, taiteilijoiden ja vaihtoehtoväen aluetta. Taiteilijoiden valtaama vanha elokuvateatteri Mittessä, Kunsthaus Tacheles, on vielä jäljellä, mutta sitäkin taitaa uhkaa purkaminen, kertoi Die Tageszeitung.

Talonvaltaajien Berliini taitaa olla katoamassa.

Berliinissä on kuitenkin edelleen oma erityinen tunnelmansa. Mukavinta on rento ja epämuodollinen elämänmeno, jota voi tarkkailla katukahvilassa, raitovaunun ikkunasta, viihtyisissä puistoissa tai berliiniläiseen tapaan aamiaisbrunssilla.

Kreuzbergin Oranienstrasse ja Görlitzer Bahnhofin ympäristö on värikkyydessään kävelyretken arvoinen. Legendaarinen klubi SO36 on edelleen olemassa, siellä käyvät tunnetut suomalaisbänditkin keikalla.

Prenzlauer Bergistä trabantit ovat kadonneet ja talot on kunnostettu, asuinalue on nyt lapsiperheiden ja nuorten kaupunkilaisten suosiossa. Alue on täynnä kahviloita ja mielenkiintoisia pikkuputiikkeja. Hackesche Höfen sisäpihakorttelit ovat nähtävyys.

Lue myös kirjoitukseni Berliinin julkisesta liikenteestä.

Valokuvassa katutaidetta Hackesche Höfen sisäpihakortteleista.