keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Palveluista ja alueellisesta eriarvoistumisesta

Helsingissä keskustellaan palveluverkosta. Kun pohditaan eri alueiden palvelujen määrää ja sijaintia tulisi kiinnittää erityishuomiota siihen ettei millään toimilla lisätä alueellista eriarvoistumista ja kiihdytetä asuinalueiden segregaatiota. Asuinalueilla joilla tarvitaan sosiaalista tukea, myös väestön aktiivisuus käyttää esim. kulttuuri-tai kirjastopalveluja saattaa olla alhaisempi tai alueen väestörakenne on sellainen että ao. palvelujen käyttöaste alenee. Keskiolutkuppilaa ostarilla en laske tässä yhteydessä kulttuuripalveluksi.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Lähikirjastot asukkaiden kohtaamispaikkoja

HS kertoi tänään että 5-7 lähikirjastoa aiotaan lakkauttaa Helsingissä. Listalla olivat Tapulikaupungin, Pitäjänmäen, Puistolan, Pukinmäen ja Vallilan kirjastot. Pyrkimys vähentää kaupungin kiinteistökuluja saattaa iskeä myös Malminkartanon ja Roihuvuoren kirjastoihin. Listalla on siis enimmäkseen lähiöissä sijaitsevia kirjastoja.

Haloo? Lähikirjastot ovat nimenomaan erityisen tärkeä palvelu. Esim. Roihuvuoressa kirjastosta saa lainata kirjastokortilla myös liikuntavälineitä (pesis-, tennis-, koris ja lätkäkamoja läheiselle kentälle, kävelysaujoja jne.) Jos kirjastot otetaan pois monille asuinalueille jää vain ne kapakat.

Paikalliskirjastot voivat olla monipuolisia ja paikallisia kohtaamispaikkoja, ns. "kolmansia tiloja" ja olohuoneita kaiken ikäisille. Näkisin että pikemminkin paikalliskirjastojen säilyttäminen olisi hyvää palveluverkkopolitiikkaa ja edistää tilojen monikäyttöisyyttä.

torstai 12. marraskuuta 2009

Asumisen tulevaisuutta tutkimaan

Tiedoksi kaikille asumisen tulevaisuudesta kiinnostuneille tutkijoille: Suomen Akatemia käynnistää ensi vuonna kansainvälisen tutkimusohjelman "Asumisen tulevaisuus".

Tutkimusohjelma uudistaa perinteistä asumistutkimuksen kenttää. Asumista on perinteisesti tutkittu suppeaksi rajatusta näkökulmasta, yleensä rakennustuotannon ehdoilla. Tutkimuskohteena on ollut asunto, ei asuminen. Vanhoilla malleilla ei voida enää mennä, Suomikin kaupungistuu, metropolialueet laajenevat, ilmastonmuutos, liikkuminen ja energiakysymykset ovat yhä keskeisimpiä, työelämä muuttuu ja ikä-ihmisten määrä kasvaa. Asuminen muuttuu, asuminen ei ole vain asuntokysymys, vaan se liittyy itse kunkin käsityksiin hyvästä elämästä.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Autottomia taloja Helsinkiin

Helsinki on tehnyt päätöksen autottoman asuntorakentamisen aloittamisesta, tätä ryhdytään pilotoimaan ensin kaupungin omissa vuokratalokohteissa. Kaupungin oma rakennuttaja ATT suunnittelee Kalasatamaan kahta "autotonta taloa", joka siis tarkoittaa sitä, ettei talon asunnoille varata autopaikkoja tai tilaa katupysäköinnistä. Tällä säästettäisiin rakennuskustannuksissa noin 400-500 euroa neliöltä. Toinen taloista olisi vuokratalo ja toinen hitas.

Autopaikkojen sijaan tukeuduttaisiin julkiseen liikenteeseen. Sen lisäksi City Car Clubille varattaisiin vierestä 2-3 paikkaa. Myös invalidipaikat huomioitaisiin.
TAloihin on alustavasti suunniteltu myös yhteisöllisen asumisen elementtejä kuten yhteisparvekkeita. Haasteena on, miten säästyvä summa näkyy asunnon hinnassa, ja pitäisikö näkyä.

Autottomista taloista ei pitäisi tehdä hallinnossa suurta ongelmaa. Vuokrataloissa hyöty tulee vuokrantasauksen kautta kaikille vuokralaisille (vuokrantasaus nyt yhtiökohtaisesti, mutta sitä ollaan laajentamassa). Asuntojen markkinoinnissa huomioidaan autottomuus, asukkaat tietävät muuttaessaan taloon että autopaikkoja ei ole.

Taloihin tulisi rakentaa hyvät edellytykset myös pyöräilylle. Vähäautoisten asuinalueiden/talojen konseptointiin pitää saada myös yksityistä sektoria mukaan. Tähän kannustimme mm. suurta rakennuttajaa YIT:tä kun vihreä delegaatio siellä viime viikolla vieraili.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Asunnottomat romanit

Helsingissä majailevien Romanian romanien asialle tulisi tehdä jotakin, eettisestä ja asunnottomuuden näkökulmasta. Nyt Jätkäsaaren satama-alueen kulmilla asuu kymmeniä ihmisiä, lapsia, vanhuksia, raskaana olevia naisia epäinhimillisissä olosuhteissa. Lapset näyttävät huonovointisilta. Porukka pystyttää telttaasumuksia satama-alueelle.

Asunnottomille on ensisuojat terveyspalveluineen, on ihmisen kotikunta mikä tahansa. Näille ihmisille ei ole mitään. Asialla on myös valtakunnallista merkitystä.

Mikään kaupungin virastoista ei ole ottanut kunnolla vastuuta asiasta, odottelu että
romanit palaisivat takaisin kotimaahansa näyttää toiveajattelulta. Nyt vastuuta on ottanut nuorisotoimi sallimalla romanien asumukset vuokraamansa sosiaalikeskuksen pihalla. Muuhun virastolla ei ole resursseja.

Miten Romanian romanit saisivat talven yli jonkinlaiset edellytykset lämpöön ja
perustarpeisiin, peseytymiseen jne. Löytyisikö kaupungilta esim. satama-alueelta jokin rakennus, jossa olisi esim. wc:t, keittiö jne. Heille tulisi osoittaa myös jokin paikka jossa heille voisi tarjota terveyspalveluita.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Päihdekuntoutukseen lisättiin varoja

Helsingin vuoden 2010 talousarvion neuvottelut käytiin loppuun sunnuntaina. Helsingin Vihreät julkaisivat asiasta tiedotteen

Nostan esiin huumekuntoutuksen ja kuntoutujien asumispalvelujen vahvistamisen, joka oli vihreiden budjettitavoitteissa keskeinen. Päihdekuntoutukseen lisättiin 2,3 milj euroa. Myös Terveyskeskukseen ohjattiin lisää resursseja huumehoitoihin. Nyt pitää vahtia että rahat menevät siihen tarkoitukseen johon ne on tarkoitettu. Julkisessa keskustelussa usein sekoitetaan ehkäisevä hoito (kuten korvaushoito) ja itse kuntoutus. Budjettiin lisätty satsaus on tarkoitettu jälkikuntoutukseen. On tärkeää että tarjolla on erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja.

torstai 6. elokuuta 2009

Asuntomessuilla

Tutustuin tänään Valkeakosken asuntomessuihin, mukana oli vihreä kiinteistö-ja asuntotoimen puheenjohtajatroikka Tuula Paalimäki (kiinteistöltk), Tuomas Rantanen (Asuntotuotantoimikunta) sekä allekirjoittanut (asuntoltk) lautakuntineen ja virkamiehineen. Ilahduttavaa oli energiatehokkaan rakentamisen esilläolo, messualueella oli kolme pasiivitaloa sekä jokunen matalaenergiakohde.

Muuten asuntomessualue ei oikein edustanut vihreitä asuntopoliittisia visioita, kyseessä on harvaan rakennettu pientaloalue Valkeakosken kupeessa ilman palveluja ja julkista liikkennettä. Vähän sellainen nurmijärvi-meininki.

Pitäisi järjestää kaupunkiasuntomessut ekologisesta kaupunkirakentamista, jossa tuotaisiin esiin uusia kaupunkiasumisen konsepteja, kuten vähäautoisia asuinalueita, taloja ja kortteleita, yhteisöllistä rakentamista, pyöräily- ja kävelykaupunginosia.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Asuntolautakunnan kuulumisia 2.6

Tänään asuntolautakunnassa olivat paikalla vihreistä Zahra Abdulla ja allekirjoittanut. Kokouksessa hyväksyttiin kaupungin vuokra-asuntojen asukasvalintoja sekä mm. käsiteltiin vuokra-asuntojen osoittamista mielenterveyskuntoutujien tukiasunnoiksi, josta muodostuikin kiperä kysymys.

Asian taustalla oli Haagan 51-paikkaisen kuntoutuskodin sulkeminen joku aika sitten homevaurion takia, toiminta on hajautettu väliaikaisiin tiloihin. Uusia tiloja ei jostain syystä ollakaan perustamassa, vaan Terke (Terveyskeskus) on pyytänyt Asuntoasianosastoa osoittamaan perheasuntoja kaupungin vuokra-asuntokannasta (3-4h) kuntoutuskäyttöön, jolloin toiminta olisi hajautettu eri puolille kaupunkia.

Esittelijän kannan mukaisesti asuntolautakunta pidättäytyi osoittamasta asuntoja ko. käyttöön, perusteena suurien perheasuntojen vähäisyys ja vuokratalojen segregaatioriski. Toimintakonsepti ei muutenkaan vaikuttanut erityisen hyvältä mielenterveyskuntoutukselta. Miten asukkaille olisi taattu riittävä apu jos toiminta on hajautettu ympäri kaupunkia, ja asukkaat tarvitsevat jatkuvaa tukea?

Kaupungin asuntokannassa on jo suuri määrä asuntoja osoitettuna mielenterveyskuntoutujille. Haagan kuntouskodin asukkaat eivät tietenkään joudu asuntolautakunnan päätöksen takia heitteille, vaan kuntoutuskodin tilakysymystä joudutaan miettimään uudestaan.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Suvilahden graffitiaita

Seurasin lauantaina läheltä Suvilahden graffitiaidan avajaisia, kun duunipaikkani on alueella. Tapahtuma kesti koko päivän (isojen graffitien maalaminen on hidasta puuhaa). Paikalla kävi päivän aikana 400-500 ihmistä, rento ja mukava tunnelma. Ensimmäinen graffitisukupolvi on jo keski-ikäistymässä ja paikalla oli paljon perheitä. Hauskaa oli seurata esim. kun isä opetti pojallensa oikeata maalaustekniikkaa. Oli siellä tyttöjäkin, vaikka ilmeisen miehistä tämä taiteenlaji on. Työt olivat hienoja, ensimmäiset työt olivat alan tunnustettujen taitureiden tekemiä, kunnes aita avattiin kaikille.

Tuli todettua että graffiti/katutaide voi siis parhaimmillaan olla sukupolvia ja ihmisiä yhdistävää kaupunkikulttuuria, kun sillä on sopivat ja sallivat puitteet. Sillanaluset varmasti kiinnostavat jatkossakin joitakin, mutta Suvilahden aita on tärkeä purkautumiskanava ja päänavaus nuorten katutaiteelle.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Kill Citystä Satamaan

Olin tänään lopputyöseminaarissa jossa esittelin opinnäytetyöni.

Tutkimuksessani tarkastelen Oranssi ry:n nuorten omaehtoisten toimintakeskusten syntyhistoriaa ja kehittymistä nuorten radikaalista kansalaistoiminnasta ja talonvaltausliikkeestä vakiintuneeksi toiminnaksi. Oranssin toimintakeskukset ovat sijainneet eri puolilla Helsinkiä (Putkonotko 1991-93, Skatta 1994-2003, Hertsiga 2003-2007).

Ne ovat merkittävä osa helsinkiläistä nuorisotoiminnan historiaa, alkaen 1970-luvun lopulta Kallion Kill Citystä Lepakkoon ja Oranssin hankkeisiin Putkinotkossa, Skattalla ja Hertsigassa jatkuen 2000-luvun sosiaalikeskuksiin. Nuoriso kunnostaa parhaillaan sosiaalikeskus Satamaa Verkkosaaressa.

Omaehtoisten toimintakeskusten kirjo on monipuolisempi kuin suomalaisesta keskustelusta voisi päätellä. Esimerkkejä kansalaistoiminnasta alkunsa saaneista ja merkittäväksi toiminnaksi vakiintuneista on esim. Barcelonan Ateneu Nou Barris ja New Yorkin ABC No Rio. Suomessa merkittävä paikka on Porin Annatalo 6, jolla on ollut suuri kaupunkikulttuurinen merkitys Porin kaupungille.

Myös Oranssin tarina jatkuu, Suvilahdessa viritellään uuden toimintakeskus Valvomon tulevaa kunnostusta. Suomalaisen talonvaltausliikkeen historia on vielä kirjoittamatta, lisää aineksia lienee tulossa uusien sukupolvien voimin. Siihen asti keräämme arkistoja.

Kansalaistoiminnan ja vapaaehtoistyön merkitys kasvaa. Kansalaisyhteiskunnan rakentaminen ja nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukeminen ovat keskeisellä sijalla. Nuorten omaehtoinen toiminta tulisi nähdä laajemmin kaupunkikulttuurin ja nuorisotyön mahdollisuutena ja voimavarana.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Mihin jäi energiatehokas rakentaminen?

HS uutisoi tänään että Helsingin kehittyminen kestävän kehityksen mallikaupungiksi on pysähtynyt ja Helsinki jää kauas taakse muista eurooppalaisista kilpakumppaneistaan. Tämän kuvan antaa tuore kansainvälinen arviointi, jossa käytiin läpi Helsingin kaupungin toimintaa ekologisen kestävyyden näkökulmasta.

Viime vuonna Helsinki teki kaksi kestävän kehityksen kannalta tärkeätä strategiaohjelmaa, joissa energiatehokkaan rakentamisen linjauksia tehtiin, Energiaohjelma ja Maankäytön ja Asumisen ohjelma, joissa mm. päätettiin että kaupunki siirtyy matalaenergiarakentamiseen sekä ottaa käyttöön energiatehokkaita keinoja korjausrakentamisessa. Näitä linjauksia on saatu nihkeästi käytäntöön.

Pelkkä kaupunkirakenteen tiivistäminen ei johda energiatehokkuuteen, kuten nyt näyttää oleven ajattelu. Energiatehokkaat ratkaisut ovat rakentamisessa olemassa, koerakentamista on jo tehty, ne täytyy saada osaksi massatuotantoa ja tässä kaupunki on avainasemassa. Rakennusala ei oma-aloitteisesti tätä tee, vaan tarvitaan ohjausta kaavoituksessa ja tontinluovutuksessa. Missä viipyvät vihreä arkkitehtuuri, pasiivitalot, uudet energiatehokkaat asuinalueet, tuuli- ja aurinkovoiman käyttö,
greenbuilding?

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Tuu-tikki on poissa

Muumi töistään tunnettu graafikko ja Tove Janssonin elämänkumppani Tuulikki Pietilä on kuollut kotonaan 23.2.09 Helsingissä 92-vuotiaana. Pietilä oli esikuvana Muumi-kirjojen reippaalle ja tarmokkaalle Tuu-tikki -hahmolle.

"Ja sitten hän istuutui kaivon kannelle ja lauloi näin:
Minä ole Tuu-tikki,
joka on kääntänyt lakkinsa nurin!
Minä olen Tuu-tikki,
joka tuntee nenässään lämpöiset tuulet.
Nyt tulevat suuret myrskyt.
Nyt tulevat jyrisevät lumivyöryt.
Nyt kääntyy maa
niin että kaikki muuttuu
ja kaikki voivat riisua villahousunsa
ja panna ne kaappiin."

Tove Jansson, Taikatalvi 1958

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Arava-asunnoissa asuu tavallisia ihmisiä

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan kuntien välisestä epäterveestä kilpailusta veronmaksajista, joka on johtanut mm. sosiaalisen vuokra-asuntotuotannon alasajoon.

Ode on aivan oikeassa. Jostain syystä vuokra-asuntotuotannon pelätään aiheuttavan kunnille harmeja.

Pääkaupunkisuedun kuntia muistuttaisin siitä että valtion tukema vuokra-asuntokanta on suurimmalta osin tavallisten matalapalkkaisten ja työssäkäyvien ihmisten asumismuoto, ei pelkästään erityisryhmien tai asumistukea nauttivien. Eikä olisi sosiaalisesti järkevää niin toimiakaan, että marginalisoitaisiin huono-osaiset omiin taloihinsa ja asuinalueillensa. Osittain valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon huono maine johtuukin siitä että se mielletään näin. Tämä on kuntien itse aiheuttamaa. Valtiohan ei velvoita valitsemaan arava-asuntoihin pelkästään köyhiä. Esim. Oulussa aravataloissa asuu myös Nokian työntekijöitä. Valtion tukemalla asuntokannalla on siis myös työllisyyttä edistävä merkitys kunnille.

Vuokra-asuntoja kannattaisi kyllä rakentaa.

Vuokra-asuntotuotanto käyntiin pääkaupunkiseudulla erityisohjelmalla

Vuokra-asuntojen tuotanto on saatava pääkaupunkiseudulla käyntiin erityistoimin. Vuokra-asuntojen rakentamatta jättäminen on vastuutonta. Se lisää asunnottomuusriskiä ja kaupunkien välistä alueellista epätasa-arvoa. Vuokra-asuntojen tarvitsijat siirtyvät muihin kuntiin, joissa asuntoja on tarjolla.

Pääkaupunkiseudun kuntien välisen sopimuksen mukaan valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon määrän tulisi olla vähintään 20% tuotannosta. Tuotantoluvut sisältävät myös ns, erityisryhmien tuotannon. Helsingissä valmistui viime 266 valtion tukemaa vuokra-asuntoa, joista n. 150 kohdentui ns. tavallisille asunnontarvitsijoille. Esim. Espoossa ei käynnistetty yhtään vuokrataloa.

Pääkaupunkiseudulla tulisi käynnistää esim. Tukholman 20K –projektin kaltainen erityinen vuokra-asuntojen rakentamisohjelma. Hanketta varten koottaisiin kaupunkien rajat ylittävä ja esim. Ympäristöministeriön koordinoima ohjausryhmä, joka voisi toimia kevennetyllä byrokratialla, tavoitteena olisi vuokra-asuntotuotannon elvyttäminen ja riittävän tuotannon aikaansaaminen. Hankkeeseen tulee sitouttaa virkamieskunta ja poliittiset päättäjät.

Jotkut pelkäävät sosialisen asuntotuotannon aiheuttavan harmeja. Vuokra-asuntotuotantoa on tietysti elvytettävä sosiaalisesti kestävällä tavalla. Hyviä rakennuspaikkoja vuokratuotannolle voitaisiin etsiä täydennysrakentamisella ja uusille kaava-alueilla siten että alueiden monimuotoisuus säilyy ja ei synny alueellisesti liian suuria vuokratalokeskittymiä.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Kalasatamaan tulisi kaavoittaa hyvät edellytykset pyöräilylle

Kalasataman ja Verkkosaaren asemakaavoja laaditaan parhaillaan. Tästä voi lukea esim. Osmo Soininvaaran blogista. Ode on kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja.
Muutenkin Oden blogia kannattaa seurata jos on kiinnostunut kaupunkisuunnittelusta.

Kalasataman-Sörnäisten kaavoissa tulisi huolehtia pyöräilyreittien sujuvuudesta Arabianrannasta Hakaniemeen. Suorin reitti kulkisi rantoja myötäillen. Parhaimmillaan sinne saisi sujuvan ja nopsan reitin joka houkuttelisi fillarointiin. Nyt pyöräily Arabiasta kohti keskustaa on yhtä piinaa, varsinkin lasten kanssa.

Fillarointi tulisi huomioida myös alueen rakentamisessa muutenkin. Asuinrakennuksiin ja työpaikoille tulisi tehdä helpot ja riittävät säilytystilat, samoin Kalasataman metroasemalle. Kokemukseni mukaan arkkitehdit ja suunnittelijat eivät oikein huomioi pyöräilyä. Arabianrannassakin tässä on vähän epäonnistuttu.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Rakennusten energiatehokkuudesta ei voi lipsua

Ilmastonmuutos on tulevaisuutemme vakavin haaste. Tästä ollaan aika yksimielisiä.

Rakennukset vastaavat Suomessa peräti 40 %:sta kaikesta energiankulutuksesta. Ilmastotavoitteissa onnistuminen edellyttää rakennusten energiatehokkuuden olennaista parantamista.

Talouskriisin myötä rakennusteollisuuden into energiatalkoisiin näyttää kuitenkin laimentuneen. Rakennusteollisuus on esim. vaatinut, että hallituksen lupaamia uudisrakentamisen energianormeja tulisi lykätä kolmella vuodella eteenpäin. Tämä tuskin onnistuu, jos asuntoministeriä kuuntelee.

Nyt taantumassa on nähtävä ennenkaikkea mahdollisuus: rakennuskustannusten alentuessa energiatehokkuuden parantaminen halpenee niin uudistuotannossa kuin peruskorjaamisessakin. Juuri nyt pitäisi erityisesti panostaa energiatehokkuuteen.

Rakennusala on meillä valitettavan vanhakantainen ja ilman normiohjausta ei rakennusten energiatehokkuus näytä etenevän.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Yhteiskäyttöautoilu yleistyy

Kuten edellisessä viestissä kerroin, yhteiskäyttöautoilu tulee yleistymään Helsingissä.

Myös työpaikoilla ja virastoissa yhteiskäyttöautoilu on toimiva vaihtoehto. Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskus näyttää esimerkkiä ja luopuu omista autoistaan. Virasto siirtyy käyttämään City Car Clubin yhteiskäyttöautoja.

Mm. tapahtumien ja konserttien järjestämiseen tarvittavat kuljetukset hoidetaan yhteiskäyttöautoilla. Näin virasto säästää rahaa, aikaa ja vaivaa, ja ennenkaikkea, ympäristöä.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Helsinkiin autottomia taloja ja asuinkortteleita

Osallistuin viime vuonna Helsingin Maankäytön ja asumisen ohjelman puolueiden välisiin neuvotteluihin Vihreiden joukkueessa. Aloitteestamme ohjelmaan kirjattiin, että selvitetään miten autopaikkojen kustannukset irrotettaisiin asuntojen hinnoista sekä ryhdytään kaavoittamaan autottomia taloja ja edistetään yhteiskäyttöautoilua.

Helsingin kaupunginhallitus päätti 2.3. kokouksessaan ryhtyä kokeilemaan uusia toimintamalleja, joissa autopaikkarakentamisen kustannukset kohdentuisivat oikeudenmukaisemmin autojen käyttäjille. Nykytilanteessa kaikki asukkaat joutuvat maksamaan autopaikoista asuntonsa hinnassa, vuokrassa tai hoitovastikkeessa, vaikkei asukkaalla itsellään edes olisi autoa.

Helsingin kaupunkisuunnittelu on ollut hyvin autovaltaista. Autopaikkojen rakentaminen on kallista. Tiiviisti rakennetussa kantakaupungissa autopaikat joudutaan usein rakentamaan maanalaisina, jolloin autopaikan hinta saattaa olla rakennuskustannuksista jopa 400-500e/m2, ja asunnon hinnasta 40-50.000 euroa. Autopaikkakustannusten oikeudenmukaisempi kohdentaminen siis alentaa merkittävästi asumisen hintaa.

Kaupunginhallituksen päätösten mukaan kaupunki ryhtyy Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa kehittämään autopaikkojen sitomista erillisiin autopaikkaosakkeisiin ja vuokrakohteissa kohdentamaan autopaikan kustannusten autopaikkojen käyttäjille.

Toisena tavoitteena on yhteistyössä yhteiskäyttöautopalvelua tarjoavien yritysten ja asuntorakennuttajien kanssa kehittää autojen yhteiskäyttöön perustuva asuntotonttimalli. Kaupunki varaa katualueilta riittävästi autopaikkoja yhteiskäyttöautoille.

Jokaisessa uudessa asemakaavassa tullaan tutkimaan pysäköinnin järjestämisen vaihtoehdot ja niiden kustannusvaikutukset. Yhteiskäyttöautoilua edistetään kaavoittamalla näille katupysäköintipaikkoja. Uusille kaava-alueille kaavoitetaan kokeiluluontoisesti MA-ohjelman mukaisia vähäautoisia tai autottomia asuntotontteja ja -kortteleita.

Vähäautoisen kaupunkirakenteen vastapainoksi tulee näille alueille järjestää hyvä julkinen liikenne, turvalliset olosuhteet kävelylle ja kevyelle liikenteelle sekä edistää arki- ja työpaikkapyöräilyä rakentamalla hyvät edellytykset pyörien säilytykselle ja käytölle.

Kaupunginhallituksen linjaukset ovat merkittävä askel kohti vihreää, viihtyisämpää ja ekologista Helsinkiä!

tiistai 24. helmikuuta 2009

Vuokrataloihin tuuli- ja aurinkoenergiaa

Kuntien ja varsinkin suurten kaupunkien tulee näyttää esimerkkiä ja olla edelläkävijöitä energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöönotossa asuntorakentamisessa. Myös Helsingin asuntorakentamisessa ja varsinkin kaupungin vuokratalotuotannossa olisi mahdollista hyödyntää paremmin uusiutuvia energialähteitä.

Auringon vuosisäteilyn voimakkuus Suomen rannikoilla, etenkin pääkaupunkiseudulla ja Turussa on yhtä hyvä kuin Pohjois-Saksassa. Aurinkokennoilla ja pinnoitteilla voidaan korvata myös muita rakennusmateriaaleja. Teknisen korkeakoulun selvitysten mukaan tämä toisi säästöä rakennuskuluihin ja energiatehokkaita vaihtoehtoja myös
kuluttajille.

Teknillisen korkeakoulun energiatekniikan laitoksella tehdyn kartoituksen mukaan suomalaisille omakotialueille sopisivat pienet tuuliturbiinit, jotka ovat menestyneet etenkin Yhdysvalloissa. Suuremmat pystyakseliset turbiinit soveltuisivat myös tiheämmin rakennettuun ympäristöön.

Tekesin mukaan Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan ole kaupungissa tuotetulle tuulienergialle myönteinen, etenkään kaavoituksen osalta. Myös kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa tarvitaan asennemuutosta, jotta energiatehokkaita ratkaisuja saataisiin käytäntöön ja osaksi asuntojen massatuotantoa.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Talouskriisi säästää ympäristöä

Talouskriisistä seuraa ympäristön kannalta myös hyviä asioita. Päästöt ja kulutus vähenevät.

Sähkön kulutus on pudonnut roimasti, ja tieliikenne vähentynyt selvästi. Suomen luonnonsuojeluliitto uskoo, että talouskriisi vähentää päästöjä dramaattisesti. Energiateollisuuden mukaan teollisuuden sähkönkäyttö on tippunut 17% ja muu sähkönkäyttö 2%. Ympäristön kuormitus vähenee ja kasvihuonepäästöt laskevat.

Luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Leo Straniuksen mukaan kriisi auttaa Suomea saavuttamaan Kioton ilmastosopimuksen päätösvähennykset. Talouskriisin elvytystoimissa pitäisi panostaa energiatehokkaan rakentamisen, uusiutuvien energialähteiden ja joukkoliikenteen lisäämiseen.

- Missään tapauksessa nyt ei saa panikoida ja lähteä tukemaan luonnonvarojen ylellisyyskulutusta. Ei pidä tukea typeriä moottoritiehankkeita, sanoo Stranius.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Mummoille ja vaareille kommuuneja!

Helsingin asuntolautakunta käsitteli viime viikolla Aktiiviset seniorit ry:n kunnallisaloitetta yhteisöllisten asuntojen rakentamiseksi ikääntyville. Aktiiviset seniorit ry on rakennuttanut itse oman talon Helsingin Arabianrantaan, josta on paljon puhuttu ja kirjoitettu.

Väestön ikääntyminen on asuntopolitiikalle suuri haaste. Muutaman vuoden kuluttua Suomessa jää eläkkeelle huomattavasti enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin, ja tuo eläkkeelle jääminen saa eläkepolitiikkamme perustan horjumaan. Ikääntyvät ikäluokat ovat aikaisempia aktiivisempia ja elävät pidempään. Missä ja miten ikääntyvien suuri joukko tulee asumaan, miten he saavat tarvittavia palveluja ja liikkuvat?

Ikääntyvien yhteisöasuminen on suosittua Euroopassa ja suosion kasvusta on merkkejä myös Suomessa. Esim. Tanskassa on ns. olde kolle -liike, ikääntyvien yhteisö voi esim. vuokrata kokonaisen rapun ja asua yhdessä. Hollannissa yhteisöasumisella on pitkät perinteet, ja on niitä Suomessakin, ne on vain modernissa asuntotuotannossa unohdettu.

Ikääntyville yhteisöasuminen voisi tarjota sitä mitä ainakin itse ikääntyessäni kuvittelisin kaipaavani: arjessa läsnäoloa, vertaistukea ja yhdessä tekemistä. Lisäksi tällaisissa taloissa voisi olla tarjolla palveluita, joista voi valita mitä tarvitsee. Näissä yhteisöissä voi myös asua eri ikäisiä ihmisiä. Kaikille tämä ei tietenkään sovi, eivätkä kaikki sitä halua.

Ikääntyvien yhteisöllisiä asumiskonsepteja tulisi kehittää monipuolisesti kaikkiin hallintamuotoihin, omistusasuntoihin, asumisoikeusasuntoihin ja vuokraasuntoihin. Aktiiviset seniorit kunnallisaloite on tärkeä keskustelunavaus.

torstai 29. tammikuuta 2009

Paljonko tarvitaan vuokra-asuntoja?

Eräs kaupungin korkea virkamies kysyi minulta kuinka suuri kaupungin oman vuokra-asuntokannan tulisi olla. Nyt asuntoja on n. 43.000 ja niissä asuu n. 80.000 helsinkiläistä.

Olen miettinyt tätä ja vastaukseni on tässä: mun näkemys on että Helsingissä tarvitaan about n. 50-60.000 asunnon, yhtenäisen vuokrantasauksen piirissä oleva kaupungin oma kohtuuhintainen vuokra-asuntokanta, jos työllisyyttä, segregaatioriskiä, kaupunkiköyhyyden ilmiöitä ja asuntotarjonnan monimuotoisuutta halutaan hallita.

Nykyisen kannan lisäksi tarvitaan siis myös riittävän suurta vuokra-asuntojen uustuotantoa uusilla alueilla ja täydennysrakentamisena. Nyt olisi hyvä tilaisuus elvyttää vuokra-asuntotuotantoa ja toteuttaa esim. Tukholma 20K- projektin kaltainen sovellus myös Helsinkiin.

Sen lisäksi tarvitaan vahvaa seutuyhteistyötä ja vuokratuotantoa myös ympäristökuntiin.

Satakomitea ja vuokra-asunnot

Satakomitean eilen julkistamaan esitykseen sisältyy mielestäni eräs erittäin vakavasti otettava uhka.

Satakomitea esittää kuntien osallistumista asumistukimenojen kustannuksiin sekä valtion tukeman vuokra-asuntokannan käytön ohjaamista siten että nykyistä suurempi osa yleisen asumistuen piirissä pitkään olevista asuu valtion tukemissa vuokra-asunnoissa.

Käytännössä esitys lisää valtion tukeman vuokra-asuntokannan ja esikaupunkialueiden segregaatioriskiä. Valtaosa valtion tukemasta vuokra-asuntokannasta sijaitsee lähiöissä. Joidenkin vuokratalovaltaisten esikaupunkialueiden segregaatiouhka on vakava pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä jo nyt.

Helsingissä on n. 62.000 valtion tukemaa vuokra-asuntoa, joista 43.000 on kaupungin suoraan omistamaa. Näissä asunnoissa asuu n. 120.000 ihmistä. Satakomitea perustelee esitystään sillä että vuonna 2007 n. 50% valtion tukemien vuokra-asuntojen asukkaista Helsingissä oli asumistuen saajia, kun vielä vuonna 1990 heitä oli n. 70%.

Voisiko asumistuen saajien määrän lasku johtua enemmänkin siitä että asumistuki on niin heikko? Ja että vuokra-asuntotuotanto on ajettu 2000-luvulla alas? Kysyntäähän on, Helsingin kaupungin asuntoasiainosastolla on tällä hetkellä n. 18.000 vuokra-asuntohakemusta. Vuosittain kaupungin kannasta vapautuu n. 3500 asuntoa.

Sosiaalisesti kestävää asuntopolitiikkaa tulisi suunnitella kokonaisuutena. Valtion tukemaa vuokra-asuntokantaa ei mielestäni tule marginalisoida pelkästään asumistukiasiakkaiden tai erityisryhmien asumismuodoksi. Ratkaisun tulisi olla asumistuen nosto ja vuokra-asuntotuotannon kasvattaminen.

Esitys heikentää myös tavallisten, ilman asumistukia elävien pieni- ja keskituloisten sekä varsinkin lapsiperheiden mahdollisuuksia kohtuuhintaiseen asumiseen pääkaupunkiseudulla, lisää riskiä yhdyskuntarakenteen hajautumisesta sekä heikentää elikeinoelämän kilpailukykyä ja työvoiman saantia pääkaupunkiseudulla.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Obaman kuusi päivää

Kielsi kidutuksen ja Guantamo tyhjennetään.
Purkaa aborttijärjestöjen rahoituskiellon.
Laittaa autojen päästötö kuriin.
Obama: työpaikkoja syntyy veihtoehtoisen ja uusiutuvan energian tuotantoon.
Nimesi ulkoministeriöön ilmastolähettilään.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Asuntolautakunnan uusi johto

Lehdistötiedote 21.1.09

Asuntolautakunnan uusi johto:
LÄHIÖITÄ KUNNOSTETTAVA JA RAKENNUSKANNAN ENERGIATEHOKKUUTTA PARANNETTAVA

Helsingin asuntolautakunta on järjestäytymässä uuteen kauteen ja linjaa tavoitteitaan tuleville vuosille.

Lautakunnan puheenjohtaja Vesa Peipinen (vihr) toteaa, että ”asuntolautakunnan pitää tulevalla kaudella kiinnittää huomiota erityisesti olemassa olevien asuinalueiden viihtyisyyteen ja ekologisuuteen. Rakennuskannan kunnostamisella ja täydennysrakentamisella turvataan lähiöiden elinvoimaisuus, palvelut sekä asukasrakenteen monipuolisuus.”

Lautakunnan varapuheenjohtaja Terhi Koulumies (kok) haluaa siirtää asuntopolitiikan painopisteen uustuotannosta vanhan asuntokannan peruskorjaukseen. ”Valtaosa kohtuuhintaisista vuokra- ja omistusasunnoista sijaitsee lähiöissä, joiden kehittäminen tukee asuinalueiden vetovoimaisuutta ja helpottaa osaavan työvoiman saamista kaupunkiseuduille.”

Peipinen ja Koulumies toteavat, että suuri osa lähiöiden rakennuskannasta on peräisin 1960-1970-luvuilta ja vaatii lähitulevaisuudessa mittavaa peruskorjausta. Aikoinaan nuorille lapsiperheille rakennettuja lähiöasuntoja on myös uudistettava esteettömiksi, jotta ikääntyneet voivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Lähiöiden korjaus on kannattavaa toimintaa myös ilmastonmuutokseen torjunnan kannalta. Rakennukset vastaavat jopa 40 prosentista kaikesta energiankulutuksesta ja 30 prosentista Suomen kasvihuonepäästöistä.

Asuntolautakunnan johto näkeekin asuntopolitiikan osana energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Kaupunkirakennetta on tiivistettävä, jotta ihmisten asunnot ja työpaikat sijaitsisivat lähempänä toisiaan, mikä vähentää tarvetta yksityisautoilulle. Joukkoliikenneyhteyksiä on parannettava ja raitiotieverkostoa on laajennettava kantakaupungin ulkopuolelle.

Lisätietoja:
Vesa Peipinen 041-5283410 vesa.peipinen@gmail.com
www.peipinen.blogspot.com
Terhi Koulumies 050 35 000 55 tkoulumies@hotmail.com
www.terhikoulumies.fi