torstai 24. marraskuuta 2011

Helsingin urbaanein kohtaamispaikka

Missä on Helsingin monikulttuurisin kohtaamispaikka? Mielestäni se löytyy Vallilan makasiineilta.

Vallilan makasiineilla on suosittu kirpputori, jossa avautuu viikonloppuisin monikulttuurinen Helsinki. Vanha makasiini on täynnä väkeä, basaaritunnelma on aitoa, läsnä on Helsingin kulttuurinen kirjo.

Makasiinit luovat mielenkiintoisen ympäristön jossa tavalliset ihmiset, nuoret ja vanhat, kohtaavat luontevassa ympäristössä. Vallilan makasiinin kuppilasta käsin voi seurata ihmisvilinää, kielien kirjoa, ihmisten viihtymistä ja tavaroiden sekamelskaa.

Tunnelma on sekoitus Berliinin Mauerparkia, Pietarin katuelämää ja ripaus suurkaupungin basaareja. Rakennus ja alue on viikonloppuisin niin suosittu että myyntipöydät ovat levittäytyneet makasiinin pihoille.

Yhdysvaltalainen kulttuuritutkija ja kaupunkisosiologi Lewis Mumford näki klassisessa esseessään "What is city?" (1937) kaupungin "näyttämönä ja urbaanina draamana” ja kritikoi kaupunkisuunnittelijoita, jotka ovat unohtaneet kaupungin ”sosiaalisen funktion” ja peräänkuulutti kaupunkisuunnittelulta ”sosiologista ymmärrystä”.

Nyt olisi Helsingin kaupunkisuunnittelijoilla oivalluksen paikka. Vähällä investoinnilla aluetta voisi kehittää, kunnostaa pihoja, kohentaa infraa ja luoda edellytykset säilyttää Vallilan makasiinit kaupunkilaisten kohtaamisen paikkana. Kaupunkilaiset ovat jo ottaneet paikan haltuun.

Kuitenkaan pilaamatta nykyistä tunnelmaa. Aito urbaniteetti on sitä että erilaisuus saa kukoistaa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Turun katoavaa rakennushistoriaa

Oranssi ry:n työyhteisö teki vierailun Turkuun. Paikallisten kaupunkiaktiivien opastuksella teimme kulttuurikävelyn katoamassa olevaan Turkuun ja tutustuimme purku-uhan alla oleviin rakennuksiin.

Näkymät olivat vanhojen rakennusten ystäville surullisia.

Tarkempia tietoja rakennuksista löytyy Puu & Talo ry:n sivuilla. Puu ja Talo ry toimii turkulaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi.














Vuonna 1831 rakennettu pieni puutalo (Sairashuoneenkatu 8) on muurarimestari Erik Johan Wennerqvistin piirustusten mukaan rakennettu. Asunto-osakeyhtiö haluaisi purkaa puutalon.


Uuusrenesanssityyliä edustavat ns. Strandellin talot on rakennettu vuonna 1853 ja 1899. Rakennukset omistaa pörssiyhtiö Sponda. Rakennukset ovat tyhjillään ja halutaan purkaa uudisrakentamisen tieltä.















Kaksi rakennusta Puistokadulla. Rakennukset ovat tyhjillään ja odottavat "ajanmukaista asemakaavaa".














Uhan-alaisia puutalokortteleita Linnankadulla. Rakennukset ovat tyhjillään.














Itäinen Pitkäkatu 64. Kolme rakennusta ja kivirakenteinen piharakennus puretaan.












Kaskenkatu 15. Kadunvarren rakennus on vuodelta 1831. Rakennus on tyhjillään.












Kaskenkatu 15. Vuonna 1912 rakennettu nikkarijugendia rakennus on tyhjillään ja purkutuomio odottaa.












Kaskenkatu 15 jugend-interiööriä.


















Kaskenkatu 15. Vanha uuni.












Kaskenkatu 15. Keittiö on alkuperäisessä asussa.


Kaskenkatu 15 rapun jugend-interiööriä.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Uusi hallitus elvyttää vuokra-asuntotuotantoa

Viimeisen kuukauden aikana olen viettänyt Säätytalolla 17 päivää. Osallistuin hallitusohjelmaneuvotteluihin Vihreiden ympäristöpoliittisessa neuvotteluryhmässä.

Uudessa hallitusohjelmassa on paljon hyvää asuntopolitiikan ja energiatehokkaan rakentamisen osalta. Keskeisenä pidän vuokra-asuntotuotannon elvyttämistä. Tässä joitakin erityishuomioita, joita itse pidän tärkeänä.

-Valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa kasvatetaan ja siihen varataan riittävät resurssit ja kannustimet (mm. korkotuen puolitus, käynnistysavustus, yleishyödyllisyyslainsäädäntöä modernisoidaan)
-Erityishuomiota kiinnitetään metropolialueen ja kasvukeskusten asuntopolitiikkaan ja kasvatetaan vuokra-asuntotuotantoa näillä alueilla.
-Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa jatketaan.
-Parannetaan ryhmärakentamisen edellytyksiä ja käynnistetään ohjelma ryhmärakentamisen sekä uusien asumiskonseptien edistämiseksi.
-Edistetään asukasrakenteeltaan monimuotoisten asuinalueiden syntyä ja käynnistetään poikkihallinnollinen ohjelma asuinalueiden segregaation ehkäisemiseksi ja elinvoimaisuuden turvaamiseksi.
-Asumistukiasiakkaita ei ohjata tulevaisuudessakaan pelkästään ara-asuntoihin (erittäin tärkeää asuinalueiden eriarvoistumisen ja segregaation ehkäisemiseksi)
-Asumistukea lisätään osana perusturvaa.
-Asumisoikeusasukkaiden vaikutusmahdollisuuksien toteutumista seurataan.
-Asuntolainojen verotukea leikataan (oma huomio: tärkeä päätös, näin parannetaan eri asumismuotojen tasa-arvoista verokohtelua)
-Valtion asuntorahaston (ARA) asema säilytetään vahvana ja turvataan sen kehittämisresurssit.

Hallitusohjelmassa on hyviä tavoitteita myös energiatehokkaan rakentamisen ja maankäytön osalta:
-Tavoitteena lähes nollaenergiarakentaminen vuoteen 2020 mennessä
-Toteutetaan Energiaviisaan ympäristön aika 2017 -toimintaohjelman (ERA 17) keskeiset toimenpiteet. Era 17 on erittäin kattava ohjelma.
-Maankäytön suunnittelussa korostetaan tiiviitä ja joukkoliikenteeseen perustuvia taajamia.
-Jatketaan kuntien ja valtion välisiä aiesopimuksia (MAL) ja laajennetaan niiden käyttöä kasvukeskuksissa.
-Vahvistetaan rakennusvalvonnan ohjauksen vaikuttavuutta rakentamisen laadun valvonnassa ja energiatehokkuuden parantamisessa.
-Puurakentamisen edistäminen
-Lisäksi lisätään energiatehokkaan rakentamisen ja ja korjausrakentamisen koulutusta sekä alan tutkimusta.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kansalaisaktivismia asuntopolitiikkaan!

Kirjoitus on julkaistu Leo Straniuksen vieraskynäblogissa 10.4.2011.

Kaupunkiasumisen suosio on kasvussa. Asuinympäristön merkitys ja ekologiset arvot asuinpaikan valinnassa ovat korostuneet. Ihmiset arvostavat lähipalveluita, virikkeellistä ja viihtyisää lähiympäristöä, julkista liikennettä ja esimerkiksi kulttuuripalvelujen saavutettavuutta.

Kysymys on kaupunkilaiselämän uudesta arvostuksesta ja siitä että asutus ei hajaudu ympäristöä ja luonnonvaroja tuhlaavasti.

Suomalaisen asuntorakentamisen ongelma on asuntotuotannon yksipuolisuus. Pääkaupunkiseudun haasteena on erityisesti miten kohtuuhintaista asuntotarjontaa voitaisiin kasvattaa ja monipuolistaa. Omistusasunnot ovat monelle liian kalliita. Asukkaiden ääni kaupunkisuunnittelussa ja asuntotuotannossa ei kuulu.

Kaupunki- ja yhdyskuntatutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen että kaupunkiasumiseen tarvitaan vaihtoehtoja ja monimuotoisuutta. Aalto-yliopiston Urba-hanke on tuottanut aiheesta kaksi Markku Norvasuon toimittamaa julkaisua: “Asuttaisiinko toisin – kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa” (2008) ja “Asutaan urbaanisti – laadukkaaseen asumiseen yhteisellä kehittelyllä” (2010). Julkaisujen artikkelit löytyvät myös verkosta.

Urba-hankkeen artikkeleissa esitellään kiinnostavia kansainvälisiä kaupunkiasumisen konsepteja ja pohditaan niiden soveltuvuutta pääkaupunkiseudun oloihin. Esipuheen kirjoittaneen professori Hilkka Lehtosen mielestä tulevaisuuden asumiskonsepteissa on kysymys nykyisen asuntotuotannon valtavirran haastamisesta, uusista toimintamalleista ja myös siitä kiinnostavasta mitä marginaalista voi nousta. On myös toisenlaisia tapoja rakentaa ja tuottaa asuntoja.

Keski-Euroopan maissa yhteisörakentamisella on merkittävä asema asuntotuotannossa. Saksassa omaehtoisten rakentajaryhmien, Baugemeinschaftien, kehittymisen taustalla on usein urbaaneja kaupunki- ja talonvaltausliikkeitä tai paikallisia ympäristöjärjestöjä ja -ryhmiä, jotka ovat omatoimisesti lähteneet hakemaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää elämäntapaa. Omaehtoiset rakentajaryhmät ovat olleet usein kaupunkiuudistuksen keskeisiä vaikuttajia ja asuntorakentamisen uudistajia.

Asukkaiden rakennuttamissa hankkeissa on onnistuttu yhdistämään moderni urbaani elämä sekä sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita. Yhteisörakentajien lähtökohtia ovat olleet esim. kohtuuhintaisuus, ekologinen rakentaminen tai asumisen ja työnteon yhdistäminen. Hankkeet ovat tuoneet rakentamiseen ja asumiseen uusia kokeiluja, kuten uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja puurakentamista tai vaikkapa kaupunkiviljelyä. Tuloksena on monipuolista, kaupunkikuvaa rikastavaa ja kestävää asumiskulttuuria: yhteistä infrastrukstuuria ja tiloja, asukkaiden päätösvaltaa ja itsehallintoa sekä ekologista tietoisuutta.

Hampuriin on perustettu kaupungin ylläpitämä agentuuri, joka tukee ja neuvoo omaehtoisia rakentajaryhmiä. Yhteisöt saavat myös edullisia ja pitkäaikaisia lainoja. Sveitsissä osuuskunta-asumisella ja yleishyödyllisillä yhteisöillä on tärkeä asema tavallisen vuokra-asumisen ja omistusasumisen välillä.

Myös Suomessa tarvitaan asuntorakentamiseen vaihtoehtoja ja uutta kansalaisaktiivisuutta. Joitakin esimerkkejä on jo olemassa: Helsingin Arabianrannassa ikääntyvien yhdessä rakennuttama Loppukiri-talo, Hem I Stan -hanke Jätkäsaaressa tai Oranssi ry:n kunnostamat vanhat rakennukset eri puolilla Helsinkiä. Myös Helsingin kaupunki on tukenut ryhmärakentamista luovuttamalla tontteja ryhmärakentamiseen ja tukemalla hankkeiden toteuttamista.

Kuvasarjassa (kuvat: Vesa Peipinen) esimerkkejä osuuskuntarakentamisesta Zurichissa ja Berliinissä.














Zurich, Dreieck, asunto-osuuskunnan kunnostama kaupunkikortteli, jossa yhdistetty korjausrakentamista ja uudisrakentamista.














Zurich, Kraftwerk 1, asunto-osuuskunnan rakennuttama kahden kerrostalon kokonaisuus, jossa mm. asukkailla oma kahvila, kauppa ja ravintola.

Aurinkokeräimiä Kraftwerk 1 katoilla.














Aurinkoenergiamittari Kraftwerk 1 sisäänkäynnillä kertoo tuotetun aurinkoenergian määrän asukkaille reaaliaikaisesti.














Berliini, e2, asukasyhteisön rakennuttama puurakenteinen passiivikerrostalo Berliinissä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Turun puretut talot

Turussa vietetään Suomalaisen elokuvan festareita 6.-9.4.2011. Festarit ovat osa kulttuuripääkaupunkivuotta. Mielenkiintoinen ensi-ilta on Jouko Aaltosen ohjaama Taistelu Turusta..

Elokuva kertoo kahdesta Turusta, menneestä ja nykyisestä. Millainen oli se Turku, joka katosi kun kaupunkikuva modernisoitui ja vanhaa revittiin? Miten nuoret tänä päivänä yrittävät ottaa kaupunkitilaa haltuun valtaamalla taloja?

Turun keskustan vanha rakennuskanta on purettu suurelta osin 1950–70-lukujen modernisaation innossa. Moderni arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelunäkemys on saanut paljon tuhoa aikaan, muaallakin kuin Turussa. Turussa puretaan vanhoja rakennuksia surutta edelleen, tuore esimerkki on ns. Wikeström & Krogiuksen huvila Koulukadulla.

Aiheesta on julkaistu myös kirja, Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentin Rauno Lahtisen marraskuussa ilmestynyt "Turun puretut talot". Kirja kertoo Turun purkuaallon etenemisestä 1950-luvulta 1980-luvulle. Kirja kuvaa Turun vanhoja katunäkymiä ja kertoo esim. miten hotelli Phoenix, Lindblomin talo, Hamburger Börs ja monet muut turkulaisten muistoissa elävät upeat rakennukset saivat purkutuomion.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Berliinin julkinen liikenne

Raiteilla pääsee Berliinissä lähes kotiovelle. Julkinen liikenne on Berliinissä sympaattinen ja helppokäyttöinen. Liikenneverkosto on laaja, opasteet ovat selkeät ja linjat oppii nopeasti. Kaupungin laidalta toiselle matkustaminen on helppoa. Alle puolet berliiniläisistä omistaa auton.

Berliinin julkinen liikenne perustuu kolmeen kulkuvälineeseen: Länsi-Berliinissä on metroverkosto, tai oikeastaan kannen alla kulkeva pikaraitiovaunu (U-bahn), osittain se kulkee maan pinnalla. Kantakaupungin ympäri ja pidemmillä matkoilla kulkee paikallisjuna (S-bahn).

Itä-Berliinissä on DDR:n aikana rakennettu raitiolinjaverkosto (Tram tai Strassenbahn)), joka on modernisoitu. Kokeilin ratikkalinjaa 6, joka kulki Marzahnin lähiöön. Linja kulkee koko asuinalueen läpi, pysäkkejä on tiheästi, raitovaunut kulkevat myös öisin. Myös polkupyörille on oma tilansa. Aivan mahtavaa!

Marzhanin lähiö on DDR:n aikana vuosina 1976-79 rakennettu asuinalue, jossa asuu 62.000 ihmistä. Marzhanin rakennukset on kunnostettu ja alue vaikutti viihtyisältä paikalta asua. 70% berliiniläisistä asuu esikaupunkilähiöissä, joten niistä myös taidetaan pitää.

Valokuvassa raitiovaunu M6 Marzhanissa.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Talonvaltaajien Berliini

Hiihtoloma vierähti perhelomalla Berliinissä. Edellisen kerran vierailin kaupungissa vuoden 1990 keväällä, muutama kuukausi muurin murtumisen jälkeen. Mieleen on jäänyt kävelyretki koksin ja trabantin tuoksuisessa Itä-Berliinissä, Friedrichscheinin ja Prenzlauer Bergin nuhjuisissa kaupunginosissa.

Muurien avauduttua Berliinin itäisestä kantakaupungista tuli nopeasti talonvaltaajien, taiteilijoiden ja vaihtoehtoväen aluetta. Taiteilijoiden valtaama vanha elokuvateatteri Mittessä, Kunsthaus Tacheles, on vielä jäljellä, mutta sitäkin taitaa uhkaa purkaminen, kertoi Die Tageszeitung.

Talonvaltaajien Berliini taitaa olla katoamassa.

Berliinissä on kuitenkin edelleen oma erityinen tunnelmansa. Mukavinta on rento ja epämuodollinen elämänmeno, jota voi tarkkailla katukahvilassa, raitovaunun ikkunasta, viihtyisissä puistoissa tai berliiniläiseen tapaan aamiaisbrunssilla.

Kreuzbergin Oranienstrasse ja Görlitzer Bahnhofin ympäristö on värikkyydessään kävelyretken arvoinen. Legendaarinen klubi SO36 on edelleen olemassa, siellä käyvät tunnetut suomalaisbänditkin keikalla.

Prenzlauer Bergistä trabantit ovat kadonneet ja talot on kunnostettu, asuinalue on nyt lapsiperheiden ja nuorten kaupunkilaisten suosiossa. Alue on täynnä kahviloita ja mielenkiintoisia pikkuputiikkeja. Hackesche Höfen sisäpihakorttelit ovat nähtävyys.

Lue myös kirjoitukseni Berliinin julkisesta liikenteestä.

Valokuvassa katutaidetta Hackesche Höfen sisäpihakortteleista.

torstai 10. helmikuuta 2011

Asuinpaikka ja identiteetti

Kaupunkiasumisen suosio on kasvussa. Ihmiset arvostavat lähipalveluita, hyviä julkisia yhteyksiä ja kulttuuripalvelujen saavutettavuutta. Asuinympäristön merkitys asuinpaikan valinnassa korostuu. Monet asuvat mieluummin vähän ahtaammin ja kalliimmin jos asuinympäristö tarjoaa virikkeitä ja harrastuksia.

Yhtä tärkeää asuinpaikan valinnassa on paikan ja alueen identiteetti. Tästä syytä esimerkiksi Arabianranta on suositumpi asuinalue kuin vaikkapa Latokartano. Kun uusia asuinalueita suunnitellaan ja kaavoitetaan, niin paikan identiteetti on jopa tärkeämpää kuin rakennusten arkkitehtuuri tai asuntojen pohjaratkaisut.

Viime kesänä olin opintoretkellä Zurichissa, kävimme mm. kaupungin kaavoittajan juttusilla, jotka kertoivat metodinsa: "Siellä missä on raitiovaunu, siellä on kaupunki". Jos olemassaolevan asuinalueen vetovoimaa halutaan parantaa tai rakennetaan uusi asuinalue, sinne rakennetaan ensimmäiseksi raitiovaunulinja.

Helsinkiinkin valitettavasti rakennetaan edelleen asuinalueita joista puuttuvat ihmisten arvostamat kaupunkiasumisen keskeiset vetovoimatekijät: kunnollinen julkinen liikenne ja lähipalvelut. Perusviesti jota yritän tässä sanoa on siis: Jos rakennamme kaupunkia, niin sen pitää myös tuntua oikealta kaupungilta.

Kuva on Zurichista, jossa uutta asuinaluetta halkovat raitiovaunukiskot.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Kaupungin vuokra-asunnoilla on merkitystä

Helsingin kaupunki on merkittävä vuokra-asuntojen rakentaja ja omistaja. Joka kuudes helsinkiläinen asuu kaupungin omistamassa vuokra-asunnossa. Asuntoja on 57.000, joista suurin osa on arava-vuokrataloja ja loput vapaarahoitteisia asuntoja.

Kaupungin kannattaa jatkossakin ylläpitää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, niitä kannattaa rakentaa myös lisää. Arava-vuokra-asuntojen vuokrat ovat omakustanteisia ja ne tasapainottavat vapaiden markkinoiden korkeita vuokria.

Kaupungin vuokra-asunnot ovat tärkeitä asumisuraansa aloittaville nuorille ja nuorille perheille. Yli 60% kaupungin asuntoa hakevista on alle 35-vuotiaita.

Helsinki on noudattanut tasa-arvoista asuntopolitiikkaa ja vuokra-asuntoja on rakennettu kaikille asuinalueille. Kansainvälisessä tarkastelussa Helsinki on pärjännyt hyvin, asuinalueiden eroja on pystytty tasaamaan.

Helsingin kaupungilla on paljon asumisen osaamista, joka nyt on hajallaan eri sektoreilla hallinnossa. Se kannattaisi koota yhteen virastoon. Myös asuntojen markkinointi kannattaisi keskittää, jolloin kaupungilta asuntoa hakevat voisivat asioida yhdessä paikassa. Asunnon hakijoillehan on yhdentekevää mikä on asunnon hallintamuoto, kunhan asunto miellyttää ja vastaa tarpeita.